Moni nuori pari joutuu kohtaamaan sen kipeän tilanteen, että raskaus ei yrityksistä huolimatta ala. Tahaton hedelmättömyys osuu tänä päivänä jopa joka kuudennen hedelmällisessä iässä olevan parin kohdalle.

Lapsettomuus on ikävää, varsinkin jos lasta todella on halunnut pitkään eikä sitä vain voi saada. Adoptio toki on mahdollisuus, mutta jos haluaa itse biologisesti äidiksi tai isäksi, ei adoptiolapsikaan täysin korvaa sitä ihan omaa lasta.

Vielä kurjempaa on se, jos haluaisi lapsen ja todennäköisesti olisi myös niin hedelmällinen, että sellaisen saisi, eikä ole miestä. Onneksi minulla ei ole edes halua lapseen. Onneksi niin omasta kuin lapsenkin puolesta; en väitä, etteivät masentuneet voisi olla hyviä äitejä, mutta minä en kykene tässä tilassa huolehtimaan edes itsestäni. Miten kävisi lapsen? Lapsi tuskin saisi kovin paljon hellyyttä ja rakkautta, kun äiti makaa sängyllä itkien ja yrittäen tappaa itsensä lääkkeillä, kun ei enää vain jaksa.

Jos minusta joskus tulisi äiti, olisin huono sellainen. Omat menot menisivät lapsen etujen edelle ja lapsi joutuisi olemaan paljon yksin. Kun äiti raahaisi baarista uusia miehiä kotiinsa joka viikonloppu, lapsi saisi vierestä katsoa miten äiti ja uusi isäehdokas "rakastavat" toisiaan heti ensisilmäyksestä lähtien. Ruuaksi lapsi saisi kerran päivässä makaroneja ja tonnikalaa öljyssä. Hyvät eväät elämälle.

Onneksi lapsi ei ole ajankohtainen, eikä tule varmaan koskaan olemaankaan. En jaksaisi sitä, että lapsenikin elämä menisi yhtä pilalle kuin omani on viimeaikoina mennyt. En jaksaisi huolehtia hänen hyvinvoinnistaan, eikä minua kiinnostaisi hänen koulukavereidensa uudet harrastukset.

Olisin huono äiti, mutta tämä päivä ei olekaan omistettu minulle, vaan kaikille niille äideille, jotka ovat lapsensa onnellisesti tai vähemmän onnellisesti saaneet pyöräytettyä. Kaikki äidit eivät ole hyviä, mutta osa on sitten toistenkin puolesta.